Ikuinen uni

Se tapahtui taas. Ei olisi pitänyt herätä ollenkaan. Miksi näin käy minulle? Miksi? En minä halua tätä. Mistäkö puhun? Haluatko tietää? Haluat. No sitten minä kerron kaiken.

Olen aina nähnyt unia. Ensimmäinen uni minkä muistan oli se, kun näin siskoni menevän naimisiin. Kuvittelin, että se oli vain unta. Ei se ollut. Siskoni löysi miehen ja he menivät naimisiin. Se oli kaunis, aurinkoinen kesäpäivä. Siskoni sädehti lumenvalkeassa puvussaan onnellisena.  Aivan kuin unessa. Mietin, että oliko tämä kaikki sattumaa?

Häiden jälkeen, lähes joka yö näin unta. Unet olivat lyhyitä ja niissä ei tapahtunut mitään erikoista. Näin aivan normaaleja asioita. Näin kun joku sai koiran, joku osti auton, joku tapasi uusia ihmisiä. Ei mitään erikoista. Mutta joka ikinen kerta, kun heräsin unen jälkeen tuli se erikoinen asia. Uneni kävivät toteen. Kaveri soitti ja kertoi hänen vanhempien ostaneen hänelle lemmikin, koiran. Naapurimme hommasi uuden kiiltävän mersun kuin tilauksesta. Kaikki uneni eivät kuitenkaan toteutuneet. Tai toteutuivat, mutta jossain kauempana, sillä en nähnyt tai kuullut niistä ikinä.

Mietin monesti kertoisinko asiasta. Kertoisinko äidilleni? Häneen olin aina voinut luottaa. En kuitenkaan kertonut. Mitä muut olisivat ajatelleet? Ja eihän unissa lopulta tapahtunut mitään pahaa. Ne olivat aina mukavia, hienoja hetkiä. Mutta kaikki muuttui. Minun olisi pitänyt kertoa.

Isäni oli kuollut auto-onnettomuudessa kun olin ollut vuoden vanha. Siitä lähtien äiti oli ollut yksinäinen ja surullinen. Kuulin hänen itkevän aina iltaisin. Minut nähtyään hän aina esitti vahvaa. Ei hänen olisi tarvinnut, mutta hän ei halunnut minun olevan huolissaan. Kaikki muuttui, kun hän tapasi saman miehen, jonka minä olin nähnyt unessani. Äiti oli taas pirteämpi. Hänen kasvonsa olivat kirkkaat, hän hymyili ja oli onnellinen. Oikeasti. Mies oli mukava. Hän välitti äidistä, oli aina apuna ja hänellä riitti aikaa. Minullekin. Hän vaikutti täydelliseltä. Meillä meni silloin tosi hyvin. Yksi uni kuitenkin muutti kaiken.

Unessa näin, että mies jättäisi äidin. Ilman mitään syytä. En halunnut sellaista äidilleni. Hän ansaitsi olla onnellinen. Yritin varoittaa äitiä, sillä olin varma, että uneni kävisi toteen. Olivathan muutkin toteutuneet. Äiti ei uskonut varoituksiani. Me riitelimme ja välimme tulehtui, pahasti. Lopulta muutin pois kotoa. Menin asumaan kaverini luokse. Sitten se tapahtui. Eräänä sateisena syysiltana siskoni soitti ja kertoi miehen lähteneen. Se paskiainen. Olin vihainen. Se ero muutti myös uneni.

Uneni muuttuivat synkiksi ja niissä tapahtui pahoja asioita. Ne unet tuhosivat myös oman elämäni. Näin äidin tekevän itsemurhan. Se todella pysäytti. En ehtinyt pelastamaan häntä. Äiti oli kadonnut kotoa, kun tulin paikalle. Poliisit löysivät naisen ruumiin läheisen joen penkareelta. Äiti oli hukuttanut itsensä. Mutta kärsimykseni ei ollut ohi. Näin siskoni kuolevan auto-onnettomuudessa. Aivan kuten isänikin. Seuraavana aamuna soitin hänelle ja varoitin häntä. Ääneni oli pelokas ja siskoni huolestui minusta. Olihan äiti kuollut vasta vähän aikaa sitten. Hän aikoi tulla luokseni. Yritin estää, mutta hän ei uskonut. Miksi ihmiset eivät usko? Siskoni autosta petti jarrut. Hän ajautui rekan eteen. Lopun voitte kuvitella itse. Olin väsynyt ja lyöty.

Minut laitettiin asumaan mummini luo, koska minulla ei ollut enää vanhempia. Mummi oli aina ollut minulle kuin toinen äiti. Lämmin, turvallinen. Uneni eivät kuitenkaan muuttuneet. Näin lisää ikäviä, surullisia asioita. Unet eivät koskettaneet enää minua, mutta ne tapahtuivat lähellä. Mietin aina herättyäni, että miksi näin käy minulle? Miten voisin olla heräämättä? Sen kuitenkin tiesin, että joka kerta, kun suljin silmäni ja nukahdin, jollekin tapahtui jotain. Se oli  minun syytäni. En kestäisi tätä enää pitkään.

Seuraavana iltana vein kukkia samaan paikkaa, missä äiti oli hukuttautunut. Se oli rauhallinen paikka, hieman syrjässä tiestä. Pieni puinen silta lepäsi joen penkareiden varassa. Katselin jokea. Tumma vesi ryöppysi voimalla jokea alas. Heitin kukat jokeen. Vesi otti ne mukaansa ja lopulta ne katosivat veden alle. Silloin tajusin. Siinä se oli, ratkaisu.

Ovatko asiat nyt paremmin? Kyllä, sillä nyt nukun ikuista unta.