sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Ikuinen uni

Se tapahtui taas. Ei olisi pitänyt herätä ollenkaan. Miksi näin käy minulle? Miksi? En minä halua tätä. Mistäkö puhun? Haluatko tietää? Haluat. No sitten minä kerron kaiken.

Olen aina nähnyt unia. Ensimmäinen uni minkä muistan oli se, kun näin siskoni menevän naimisiin. Kuvittelin, että se oli vain unta. Ei se ollut. Siskoni löysi miehen ja he menivät naimisiin. Se oli kaunis, aurinkoinen kesäpäivä. Siskoni sädehti lumenvalkeassa puvussaan onnellisena.  Aivan kuin unessa. Mietin, että oliko tämä kaikki sattumaa?

Häiden jälkeen, lähes joka yö näin unta. Unet olivat lyhyitä ja niissä ei tapahtunut mitään erikoista. Näin aivan normaaleja asioita. Näin kun joku sai koiran, joku osti auton, joku tapasi uusia ihmisiä. Ei mitään erikoista. Mutta joka ikinen kerta, kun heräsin unen jälkeen tuli se erikoinen asia. Uneni kävivät toteen. Kaveri soitti ja kertoi hänen vanhempien ostaneen hänelle lemmikin, koiran. Naapurimme hommasi uuden kiiltävän mersun kuin tilauksesta. Kaikki uneni eivät kuitenkaan toteutuneet. Tai toteutuivat, mutta jossain kauempana, sillä en nähnyt tai kuullut niistä ikinä.

Mietin monesti kertoisinko asiasta. Kertoisinko äidilleni? Häneen olin aina voinut luottaa. En kuitenkaan kertonut. Mitä muut olisivat ajatelleet? Ja eihän unissa lopulta tapahtunut mitään pahaa. Ne olivat aina mukavia, hienoja hetkiä. Mutta kaikki muuttui. Minun olisi pitänyt kertoa.

Isäni oli kuollut auto-onnettomuudessa kun olin ollut vuoden vanha. Siitä lähtien äiti oli ollut yksinäinen ja surullinen. Kuulin hänen itkevän aina iltaisin. Minut nähtyään hän aina esitti vahvaa. Ei hänen olisi tarvinnut, mutta hän ei halunnut minun olevan huolissaan. Kaikki muuttui, kun hän tapasi saman miehen, jonka minä olin nähnyt unessani. Äiti oli taas pirteämpi. Hänen kasvonsa olivat kirkkaat, hän hymyili ja oli onnellinen. Oikeasti. Mies oli mukava. Hän välitti äidistä, oli aina apuna ja hänellä riitti aikaa. Minullekin. Hän vaikutti täydelliseltä. Meillä meni silloin tosi hyvin. Yksi uni kuitenkin muutti kaiken.

Unessa näin, että mies jättäisi äidin. Ilman mitään syytä. En halunnut sellaista äidilleni. Hän ansaitsi olla onnellinen. Yritin varoittaa äitiä, sillä olin varma, että uneni kävisi toteen. Olivathan muutkin toteutuneet. Äiti ei uskonut varoituksiani. Me riitelimme ja välimme tulehtui, pahasti. Lopulta muutin pois kotoa. Menin asumaan kaverini luokse. Sitten se tapahtui. Eräänä sateisena syysiltana siskoni soitti ja kertoi miehen lähteneen. Se paskiainen. Olin vihainen. Se ero muutti myös uneni.

Uneni muuttuivat synkiksi ja niissä tapahtui pahoja asioita. Ne unet tuhosivat myös oman elämäni. Näin äidin tekevän itsemurhan. Se todella pysäytti. En ehtinyt pelastamaan häntä. Äiti oli kadonnut kotoa, kun tulin paikalle. Poliisit löysivät naisen ruumiin läheisen joen penkareelta. Äiti oli hukuttanut itsensä. Mutta kärsimykseni ei ollut ohi. Näin siskoni kuolevan auto-onnettomuudessa. Aivan kuten isänikin. Seuraavana aamuna soitin hänelle ja varoitin häntä. Ääneni oli pelokas ja siskoni huolestui minusta. Olihan äiti kuollut vasta vähän aikaa sitten. Hän aikoi tulla luokseni. Yritin estää, mutta hän ei uskonut. Miksi ihmiset eivät usko? Siskoni autosta petti jarrut. Hän ajautui rekan eteen. Lopun voitte kuvitella itse. Olin väsynyt ja lyöty.

Minut laitettiin asumaan mummini luo, koska minulla ei ollut enää vanhempia. Mummi oli aina ollut minulle kuin toinen äiti. Lämmin, turvallinen. Uneni eivät kuitenkaan muuttuneet. Näin lisää ikäviä, surullisia asioita. Unet eivät koskettaneet enää minua, mutta ne tapahtuivat lähellä. Mietin aina herättyäni, että miksi näin käy minulle? Miten voisin olla heräämättä? Sen kuitenkin tiesin, että joka kerta, kun suljin silmäni ja nukahdin, jollekin tapahtui jotain. Se oli  minun syytäni. En kestäisi tätä enää pitkään.

Seuraavana iltana vein kukkia samaan paikkaa, missä äiti oli hukuttautunut. Se oli rauhallinen paikka, hieman syrjässä tiestä. Pieni puinen silta lepäsi joen penkareiden varassa. Katselin jokea. Tumma vesi ryöppysi voimalla jokea alas. Heitin kukat jokeen. Vesi otti ne mukaansa ja lopulta ne katosivat veden alle. Silloin tajusin. Siinä se oli, ratkaisu.

Ovatko asiat nyt paremmin? Kyllä, sillä nyt nukun ikuista unta.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Novelli - sisko

Henkilöt
a) Sisko ja Pertti ovat päähenkilöitä.
b) Sisko: Sisko on pieni ja sievä kuin muotinukke. Hän on väsynyt ja tylsistyny, koska on sairaalassa. Sisko suhtautuu elämään kaksijakoisesti. Hän kyselee jonkin verran, mutta vastailee latteasti ja välinpitämättömästi.
Pertti: Pertin elämä on vaikeaa, koska äiti on alkoholisti ja sisko on sairaalassa. Silti Pertti välittää muista ihmisistä Ulkonäöstä ei mainita mitään.
c) Äiti: Pertin äiti käyttää alkoholia ja diapamia. Hän kulkee myös töissä.
Vanha nainen: Yksinäinen, ei sukulaisia ja on sairaalassa hoidettavana.

Miljöö
a) Tapahtumat on sijoitettu sairaalaan.
b) Sairaala on hiljainen ja siellä oli  paljon erilaisia ihmisiä.
c) Tapahtumat on sijoitettu alkutalveen. Ruohikolla on vähän lunta, on märkää ja lämmintä, on pimeää ja sataa vettä.

Juoni
1. vaihe: Esitellään päähenkilöt, tapahtumapaikka ja ympäristö
2. vaihe: Pertti tapaa siskon sairaalassa.
3. vaihe: Pertti jää juttelemaan vanhan naisen kanssa, koska sade estää hänen kotiinlähdön.
Huippukohta/ Pääkohta: Pertti tapaa siskon sairaalassa ja juttelee hänen kanssaan.
Käännekohta: Sade. Sade yllättää Pertin ja hän jää juttelemaan vanhan naisen kanssa.

Aihe, teema ja sanoma
a) Novellin aihe käsittelee Pertin ja hänen perheensä elämää.
b) Novellin teemana on yksinäisyys ja välittäminen
c) Novellin sanoma on, että kaikista pitää välittää ja pitää huolta oli elämäntilanne mikä tahansa.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Kundservice - Innebandyklubba

Kund: Hej!
Försäljare: Hej! Hur kan jag hjälpa dig?
Kund: Jag söker en innebandyklubba.
Försäljare: Du har kommit till rätt butik. Vi har många olika modeller. Vilka sida spelar du?
Kund: Vänster.
Försäljare: Vilken modell hade du tänkt dig?
Kund: Inhemsk och hållbar klubba.
Försäljare: Vi har många nya modeller. Här har vi en jättepopular modell Fat Pipe. Och här har vi en nyhetsmodell Canadien. Och här har vi en äldre modell Exel.
Kund: Det låter intressant. Vad är priserna på klubbarna?
Försäljare: Tyvärr jag vet inte. Ett ögönblick, jag kollar.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Försäljare2: Hej! Hur kan jag hjälpa dig?
Kund: Vad är priserna pä klubbarna?
Försäljare2: Fat Pipe kostar 70euro. Canadien kostar 60euro och Exel kostar 50euro. 
Kund: Jag tar Exel klubba.
Försäljare2: Betalar du kontant eller med kreditkort?
Kund: Jag betalar kontant.
Försäljare: Har du ett stamkundskort?
Kund: Här, var så god.
Försäljare2: Den blir 50euro. Och en innebandyboll får du på köpet.     
Kund: Tack så mycket. Hejdå!
Försäljare2: Tack och välkommen åter.


Sanastoa:
kund = asiakas
försäjare = myyjä
innebandyklubba = salibandymaila 
rätt = oikea
butik = kauppa
hållbar = kestävä
ögonblick = hetkinen
kontant = käteinen
kreditkort = kanta-asiakas kortti
stamkundskort = kanta-asiakas kortti                                
innebandyboll = sählypallo


Manuskript:


maanantai 14. maaliskuuta 2011

Ryhmätyö - Sarjakuvat

Mitä sarjakuva tarkoittaa?
- Sarjakuva on esitys, jossa kuvat muodostavat tarinan. Sarjakuvaan voi lisätä puhekuplia ja kuvatekstejä.

Lyhyesti historiasta:
Ensimmäisiä sarjakuvia kehiteltiin jo keskiajalla. Nykyajan sarjakuva syntyi vasta 1890-luvulla Yhdysvalloissa. 1929 sarjakuviin tuotiin uusia piirrostyylejä, kuten jännitys ja realismi. Eurooppalainen sarjakuva alkoi nousta tunnetummaksi toisen maailmansodan jälkeen.
Sarjakuvahistorian tunnetuimmat ja eniten vaikuttaneet sarjakuvat:
1865 Max ja Moritz
1895 The Yellow Kid
1929 Tarzan
1929 Tintti
1946 Lucky Luke
1959 Asterix

Sarjakuvatyylit:
Kolme yleisintä sarjakuvatyyliä ovat sanomalehtistripit, sarjakuvalehdet ja sarjakuva-albumit. Muita tyylejä ovat sivun mittainen sarjakuva, novellisarjakuva ja sarjakuvakirja.
Strippi:
Sarjakuvastrippi on yleensä kolmen ruudun mittainen vitsi. Se on mustavalkoinen ja pelkistetty sarjakuva. Stripit voivat muodostaa lyhyitä tai pitkiä tarinoita.



Sarjakuvalehti:
Sarjakuvalehti muodostuu monista eri tarinoista. Tarinat ovat pitkiä tai lyhyitä, yleensä muutaman sivun pituisia. Sarjakuvalehdessä voi olla usean eri tekijän tuotoksia. Lehdessä voi olla sarjakuvien lisäksi mainoksia ja artikkeleita.



Sarjakuva-albumi:
Sarjakuva-albumi muodostuu yleensä yhdestä pitkästä tarinasta. Albumissa on oltava vähintään 40 sivua, muutoin sitä kutsutaan minialbumiksi. Albumissa voi olla monen eri tekijän tuotoksia.



Sivun mittainen sarjakuva:
Sivun mittainen sarjakuva on yleensä jatkotarina tai vitsisarja. Niitä esitetään aikakausilehdissä ja niistä voidaan koota albumeja.




Novellisarjakuva:
Novellisarjakuva on muutaman sivun mittainen tarina, mutta ei yhtä pitkä kuin sarjakuva-albumi. Niitä julkaistaan sarjakuvalehdissä ja -kirjoissa.




Sarjakuvakirja:
Sarjakuvakirja muodostuu useista eri tarinoista. Olennaista sarjakuvakirjalle on kirjamainen olemus. Sarjakuvapokkarit eli taskukirjat kuuluvat myös sarjakuvakirjoihin.




Sarjakuvaromaanit:
Sarjakuvaromaanit ovat lähes samanlaisia kuin albumit. Sarjakuvaromaanit eroavat muista tyyleistä pituudeltaan ja sisällöltään.



Miten sarjakuvaa piirretään?
Sarjakuvan tekeminen aloitetaan käsikirjoituksella tai piirtämällä kuvia. Sarjakuvat piirretään luonnoksen päälle siveltimellä tai tussilla. Sarjakuvaa voi elävöittää ja korostaa esim. väreillä, kuvioilla, eri sävyillä ja tietokoneohjelmilla.



Millainen on hyvä sarjakuva?
Hyvässä sarjakuvassa on kaikki kohdallaan. Sarjakuvassa on alku, keskivaihe ja loppu. Se on selkeä ja yksinkertainen, mutta samalla myös mielenkiintoinen. Sarjakuva etenee järkevästi ja yhteen kuvaan ei ole laitettu liian paljon hahmoja, tavaroita tai tekstiä. Sarjakuvaruudut eivät saa myöskään olla liian tyhjiä. Lisäksi hyvässä sarjakuvassa värit ovat kohdallaan ja hahmot  on piirretty oikein. Myös ajatuskuplat, huudahdukset ja muut merkit ovat tärkeitä mielenkiinnon, tunnelman ja ajatusten herättämiseksi.




SARJAKUVAESITTELY - AKU ANKKA
Aku Ankka keksittiin vuonna 1934. Tämä merimiespukuinen ankka teki ensiesiintymisen Viisas Kana Kananen lyhytpiirroselokuvassa, joka ilmestyi 9.6.1934. Akulle on merimiespuku, koska ensiesiintymisessä hän asui asuntolaivassa. Suomessa, Italiassa ja Norjassa Aku Ankka on erittäin suosittu. Tunnetuimpia piirtäjiä ovat Don Rosa, Carl Barks ja Vicar. Suomessa tunnetuin piirtäjä on Kari Korhonen. Oman tähtensä Aku sai Walk of Famelle (kävelykatu) vuonna 2004.



Perhe ja sukulaiset:
Aku Ankka on Hortensia MacAnkan ja Aaron Ankan lapsi. Akulla on kolme sisarenpoikaa, Tupu, Hupu ja Lupu, jotka ovat oikeasti sisko Della Ankan lapsia. Iines Ankka on Akun tyttöystävä, jota Akun serkku Hannu Hanhi yrittää saada omakseen. Roope Ankka on Akun eno, joka on upporikas miljardööri. Touho, Hannu ja Sisuvius ovat Akun serkkuja.



Akun työelämä:
Akun luonteenpiirteet, äkkipikaisuus, riidanhaluisuus, ajattelemattomuus ja laiskuus aiheuttavat yleensä sen, että Aku on työtön. Aku on kuitenkin toiminut useissa työpaikoissa, kuten Roope Ankan kolikonkiillottajana ja Kattivaaran margariinitehtaalla pätkätyöläisenä.



Muuta tärkeää:
Akulla on pieni punainen avoauto, jonka rekisterinumero on 313.
Akun kanssa sarjakuvissa ovat esiintyneet lemmikit Kisumisu (kissa) ja Pulivari (koira).


Niko Lång, Sami Niiranen & Henri Kämäräinen LIA10A